Syyrialaispojan uskomaton tie pakolaisesta punaiselle matolle

Zain al-Rafeaan lapsuus pakolaisena Beirutissa oli inspiraation lähteenä hänen päärooliinsa palkitussa elokuvassa Kapernaum – Kaaoksen lapset. Elokuva vei hänet Cannesin loisteeseen.

Syyrialainen lapsinäyttelijä Zain al-Raffeaa, 13, poseeraa kameralle Beirutissa, Libanonissa. © UNHCR/Dalal Mawad, tuottaja, Houssam Hariri, kuva/editointi

Zain al-Rafeaa hymyilee televisiokameralle ujosti ennen kuin astelee lavalle Cannesin elokuvajuhlien täyden yleisön eteen. 13-vuotias syyrialaispakolainen Zain otti vastaan paikalle kokoontuneiden elokuvatähtien, ohjaajien ja muiden elokuva-alan kuuluisuuksien suosionosoitukset.

“Tunsin itseni lamaantuneeksi”, Zain sanoi muistellessaan epätodellista iltaa toukokuussa, jolloin elokuva “Kapernaum – Kaaoksen lapset” sai maineikkaan tuomariston palkinnon. Zain esittää elokuvassa pääosaa. “En ollut koskaan nähnyt seisaaltaan esitettyjä suosionosoituksia. Se oli parasta.”

Matka oli pitkä hänen tavallisesta elämästään syyrialaispakolaisena Libanonin pääkaupungissa Beirutissa siihen, kun karismaattinen ja nokkela teini bongattiin kadulta tähtirooliin libanonilaisen ohjaajan Nadine Labakin elokuvassa.

Zain oli vain seitsemänvuotias, kun hän pakeni vuonna 2012 perheensä kanssa Etelä-Syyrian Daraasta hakemaan turvapaikkaa Libanonista. Hän oli juuri käynyt ensimmäisen luokan koulussa, kun hänen kotikaupunkinsa turvallisuustilanne huononi. “Henkemme oli vaarassa. Hänen äitinsä ja minun oli pakko uhrata yksi kouluvuosi – tai niin me luulimme – hänen turvallisuutensa vuoksi”, hänen isänsä Ali Mohammed al-Rafeaa sanoi.

Elokuvan samanniminen päähenkilö on paperiton poika, joka asuu yhdellä Beirutin köyhimmistä asuinalueista, ja jonka täytyy käydä töissä perheensä auttamiseksi sen sijaan, että voisi käydä koulua. Zainilla ei ole näyttelijän koulutusta, joten hän käytti roolissa apuna omia kokemuksiaan koulua käymättömän pakolaisen elämästä vaikeissa olosuhteissa.

”On ollut vaikeaa”, nuorukainen sanoi hänen lapsuudestaan maanpaossa. Kuuden viime vuoden ajan hän on nukkunut nukkavieruilla patjoilla vanhempiensa ja kolmen sisaruksensa kanssa heidän ahtaan ja vetoisan asuntonsa lattialla. ”Olisin halunnut käydä koulua. Muistan päivän, jolloin tulimme tänne ja menin leikkimään. Jouduin tappeluun toisen lapsen kanssa.”

”Kun näin Zainin, minulle oli selvää, että hänestä tulee sankarimme”, Labaki sanoi. ”Hänen silmissään on jotain hyvin surullista. Hän myös tietää, mistä [elokuvassa] on kyse, ja se näkyy hänen silmistään.”

 

RF2186286_2018_08_18_UNHCR_LEB_Zein__X7A0388-1440x812

Zain (toinen oikealla) leikkii veljensä Husseinin ja siskojensa Imanin (vasemmalla) ja Rimanin (oikealla) kanssa heidän Beirutin-asuntonsa katolla. © UNHCR/Sam Tarling

RF2186278_2018_08_18_UNHCR_LEB_Zein__MG_5974-1440x812

Zain al-Raffeaa rentoutuu perheensä kodissa Beirutissa, Libanonissa. © UNHCR/Sam Tarling

RF2186272_2018_08_18_UNHCR_LEB_Zein__MG_6121-1440x812

Zainin isä Ali ja sisko Riman hymyilevät puhuessaan serkulle, joka jo asuu norjalaisessa Hammerfestin kaupungissa. © UNHCR/Sam Tarling

RF2186253_2018_08_18_UNHCR_LEB_Zein__X7A0352-1440x812

Zain (oikealla) istuu äitinsä Nourin vieressä, kun hänen perheensä pakkaa Norjaan muuttoa varten. © UNHCR/Sam Tarling

RF2186252_2018_08_18_UNHCR_LEB_Zein__MG_6193-1440x812

Zain pelaa biljardia Beirutissa, Libanonissa. © UNHCR/Sam Tarling

 

Libanonilainen elokuvantekijä tiesi ottavansa riskin, kun hän palkkasi vain maallikkonäyttelijöitä, mutta hänen mukaansa tämä teki lopulta elokuvasta voimallisen. ”Elokuvassani ei ole näyttelijöitä. Jokainen heistä näyttelee omaa rooliaan, heidän omaa elämäänsä. Kaikki heistä kuvaavat tavalla tai toisella omaa elämäänsä, omia taisteluitaan, omaa ahdinkoaan.”

Labakin mukaan Zain improvisoi ja lisäsi omia sanojaan käsikirjoitukseen useita kertoja kuvaamisen aikana. ”Zain osaa juuri ja juuri kirjoittaa oman nimensä, mutta silti hän pystyi kantamaan pienillä harteillaan kuusi kuukautta kestäneiden kuvausten raskaan taakan. Hän lisäsi myös omia ilmaisujaan, sanoja ja kohtauksia, ja nämä kaikki tulivat häneltä luonnostaan ja tekivät kohtauksista entistä voimakkaampia”, Labaki sanoi.

Kapernaum – Kaaoksen lapset, jonka ensi-ilta oli Beirutissa syyskuussa, käsittelee monia sosiaalisia ongelmia, jotka koskettavat libanonilaisia ja pakolaisia, kuten lapsityötä, lapsiavioliittoja, valtiottomuutta ja köyhyyttä. Libanonissa asuu tällä hetkellä noin 976 000 rekisteröitynyttä syyrialaispakolaista, joista yli puolet on lapsia. Täten Libanon on maailman suurin pakolaisten vastaanottaja väestön määrään suhteutettuna.

Kapernaum – Kaaoksen lapset valittiin Libanonin vuoden 2019 ehdokkaaksi parhaan vieraskielisen elokuvan kategoriassa, ja tammikuun 22. päivänä se sai Oscar-ehdokkuuden. Zainin elämään hänen tähtiesiintymisellään on edelleen vaikutusta.

Hänen koko perheensä sai myös tervetulleen avustuksen, kun he saivat YK:n pakolaisjärjestön avulla uudelleensijoituspaikan Norjasta.

Vaikka elämä Libanonissa oli kovaa, lähteminen ei ollut helppoa. Kuumana kesäiltana Beirutissa heidän lähtöään edeltävänä päivänä köyhän asuinalueen pieni asunto, jota Rafeaat olivat pitäneet kotinaan yli kuuden vuoden ajan, täyttyi sukulaisista, ystävistä ja naapureista, jotka hyvästelivät heidät.

Zainin nuorempi sisko Iman lausui norjankielisiä sanoja, joita hän oli oppinut Beirutissa kulttuuritietouden kurssilla, johon hän oli osallistunut sisarustensa ja vanhempiensa kanssa ennen lähtöään. Zainin tunteet olivat ristiriitaisia. ”Olen sekä iloinen että surullinen. Tulen ikävöimään serkkujani, mutta siellä voin käydä koulua ja oppia lukemaan ja kirjoittamaan.”

Zain ja hänen perheensä sopeutuvat nyt uuteen elämäänsä Norjassa. Zain voi nukkua sängyssä ja hän meni kouluun kuten muut ikäisensä lapset. ”Ikkunastamme näkyy meri. Tykkään istua meren rannalla, mutten voi uida meressä, koska vesi on jäätävän kylmää!” hän totesi.

He kuuluvat alle yhteen prosenttiin maailman pakolaisperheistä, jotka saavat mahdollisuuden uuteen elämään kolmannessa maassa. Zain kertoo, että jonain päivänä hän saattaa tavoitella uraa kokopäiväisenä näyttelijänä. Mutta nyt hän on onnellinen siitä, että hän saa unelmansa mukaisesti käydä koulua.