YK:n yleiskokous valtuuttaa UNHCR:n yksilöimään ja suojelemaan kansalaisuudettomia ihmisiä sekä vähentämään ja ehkäisemään kansalaisuudettomuutta.

Kansalaisuudettomuus on ihmisen aiheuttama ongelma, joka johtuu useista tekijöistä, kuten kansallisuuslainsäädännössä esiintyvistä puutteista tai syrjinnästä esimerkiksi sukupuolen, etnisyyden tai uskonnon perusteella. Maissa, joissa kansalaisuuden saa vain perimällä sen toiselta ihmiseltä, kansalaisuudettomuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Syntymän rekisteröinnin puute voi olla riskitekijä kansalaisuudettomuudelle, ja se voi syntyä myös siirtymistilanteissa, rajojen muutoksissa ja uusien valtioiden syntymisessä, esimerkiksi silloin, kun vähemmistöryhmillä on haasteita osoittaa yhteytensä maahansa.

Lue lisää kansalaisuudettomuudesta täältä.

 

Kansalaisuudettomuus Pohjoismaissa ja Baltian maissa

Tanska, Suomi, Islanti, Latvia, Liettua, Norja ja Ruotsi ovat allekirjoittaneet sekä vuonna 1954 tehdyn kansalaisuudettomien henkilöiden asemaa koskevan yleissopimuksen että vuonna 1961 tehdyn kansalaisuudettomuuden vähentämistä koskevan yleissopimuksen.

Yleisesti ottaen kansalaisuudettomuutta koskevat tiedot ovat edelleen haaste, koska kansalaisuudettomat ihmiset elävät usein yhteiskunnan laidalla, heitä ei määritellä kansalaisiksi, eikä kaikilla valtioilla ole määritelmiä tai prosesseja kansalaisuudettomien henkilöiden tunnistamiseksi. UNHCR arvioi kuitenkin käytettävissä olevien tietojen perusteella, että Pohjoismaissa ja Baltian maissa asuu yli 292 000 kansalaisuudetonta henkilöä (vuoden 2022 luvut, mukaan lukien Latvian kansalaisuutta vailla olevat henkilöt ja Virossa määrittämättömän kansalaisuuden omaavat henkilöt).

UNHCR:n Pohjoismaiden ja Baltian maiden edustusto on viime vuosina kartoittanut kansalaisuudettomuutta kaikissa Pohjoismaissa ja kahdessa Baltian maassa lisätäkseen tietoisuutta kansalaisuudettomuudesta ja antaakseen paremman käsityksen kansalaisuudettomien henkilöiden tilanteesta. Lisäksi tavoitteena on ollut edistää jatkuvaa vuoropuhelua viranomaisten ja päätöksentekijöiden kanssa kansalaisuudettomien henkilöiden suojelun vahvistamiseksi ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrän rajoittamiseksi jatkamalla vuoropuhelua näissä maissa.

• Kansalaisuudettomuuden kartoitus Tanskassa (2020)
• Kansalaisuudettomuuden kartoitus Ruotsissa (2016)
• Kansalaisuudettomuuden kartoitus Liettuassa (2016)
• Kansalaisuudettomuuden kartoitus Virossa (2016)
• Kansalaisuudettomuuden kartoitus Norjassa (2015)
• Kansalaisuudettomuuden kartoitus Suomessa (2014)
• Kansalaisuudettomuuden kartoitus Islannissa (2014)

 

Alueen haasteet ja edistykset

Pohjoismaissa ja Baltian maissa on viime vuosina edistytty paljon kansalaisuudettomuuden vähentämisessä. Aiemmin kansalaisuudettomille henkilöille myönnettiin kansalaisuus useissa maissa, ja on ryhdytty toimiin kansalaisuudettomien henkilöiden tunnistamisen parantamiseksi.

Puutteita ja haasteita on kuitenkin edelleen, ja YK:n pakolaisvaltuutettu kehottaa useita maita luomaan kansalaisuudettomuuden määrittämismenettelyt ja ottamaan käyttöön suojatoimia niiden alueella syntyneille kansalaisuudettomille lapsille.

Kansalaisuudettomuuden käsitelleessä korkean tason tapahtumassa vuonna 2019, jossa korostettiin kymmenvuotisen #IBelong-kampanjan puoliväliä, valtiot ja kansalaisjärjestöt sitoutuivat yhteensä 360 erityiseen ja mitattavissa olevaan sitoumukseen kansalaisuudettomuuden lopettamiseksi. Myös Pohjoismaat ja Baltian maat lupasivat ottaa käyttöön suojatoimenpiteitä lapsuuden kansalaisuudettomuuden estämiseksi ja panna täytäntöön kansalaisuudettomuuden määrittämismenettelyt (Liettua). Ruotsi ja Tanska lupasivat jatkaa pyrkimyksiään ehkäistä kansalaisuudettomuutta tai peruuttaa nykyiset varaumat kansalaisuudettomuutta koskeviin yleissopimuksiin (Ruotsi).

Lasten kansalaisuudettomuuden lopettaminen

Lapset, joilla ei ole kansalaisuutta, ovat erityisen haavoittuvassa asemassa – on vaarana, että heillä on vain rajoitetut mahdollisuudet saada koulutusta ja terveydenhuoltoa, ja tämän lisäksi virallisten asiakirjojen puuttuminen saattaa asettaa heidät entistä suurempaan vaaraan joutua hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreiksi.

Tämä ongelma koskee erityisesti kolmea lapsiryhmää:

• Euroopassa syntyneet lapset, esimerkiksi siksi, että heidän vanhempansa ovat kansalaisuudettomia tai koska he eivät voi periä vanhempiensa kansalaisuutta kansallisuuslainsäädännössä olevien aukkojen tai syrjinnän vuoksi.
• Lapset, joita ei ole rekisteröity syntymän yhteydessä, esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevilla vähemmistöryhmillä, kuten romaneilla.
• Lapset, jotka tulevat Eurooppaan pakolaisina tai turvapaikanhakijoina ja ovat kansalaisuudettomia kotimaassaan.

UNHCR ja UNICEF ovat yhdessä antaneet suosituksia, joilla puututaan lapsuuden kansalaisuudettomuuteen Euroopassa:

• Varmistaa, että jokainen kansalaisuudeton pakolainen tai maahanmuuttajalapsi tunnistetaan ja suojellaan asianmukaisesti saapuessaan Eurooppaan.
• Yksinkertaistaa menettelyjä, joiden avulla kansalaisuudettomat lapset voivat hankkia kansalaisuuden mahdollisimman pian.
• Hyväksyä ja muuttaa lainsäädäntöä siten, että siihen sisällytetään takeet kansalaisuuden myöntämisestä kaikille maassa syntyneille lapsille, jotka muutoin olisivat kansalaisuudettomia.